Live dates
22.10.2010 Tallinn, Estonia, Club Rockstars (w. Rapture, Thrashless)
29.10.2010 Vaasa, Hullu Pullo (w. Ghost Brigade)
Metalreviews.com (USA)
By Jack

ALBUM OF THE MONTH! 90/100

Throes of Dawn is a dark metal band from Finland and Quicksilver Clouds is their fourth full length. Although my teammate Alex reviewed their previous album, Binding Of The Spirit, I had never heard of them before checking some mp3 samples on their webpage because I had read quite an interesting review. I don't remember what song it was, but it was definitely taken from this album and I just loved the way it sounded and right away wanted to buy the album. It took me quite a while to get it, but finally I managed to find it and I am now ready to review it.

I don't know why but I can't help thinking of Tiamat's Clouds when I listen to this album. I don't know if it's because of the album title or maybe I read this somewhere, but the parallel is quite right and quite obvious on the opening track Vertigo. A majestuous track with wonderful melodies and a dreamlike amosphere. Some of the following songs have a more metal edge but they remain dark atmospheric with their dark, haunting, cold sound in which the keyboard plays a very vital role in the creation of the atmosphere bringing sadness and melancholy. The half clean, half aggressive voice of Henri Koivula also plays a major role in the way the band weaves together the beautiful dark melodies and the catchy aggressive parts into a nicely progressive tapestry of music that sounds fresh and interesting.

From what I read Quicksilver Clouds shows an expected progression of this band into greater musical maturity with this album of consistent quality. I don't care if this album doesn't sound as heavy and aggressive as their previous works did, because it has this typical melancholic atmosphere Finnish bands are known for. This album has great tracks worth your money and Quicksilver Clouds is bound to draw Throes Of Dawn a great deal of attention. You can count on this.

Killing Songs : Vertigo, Hollow Reflection, Quicksilver Clouds, The Destroying Angel

Terrorizer (UK)
By Richie Ruchpaul

Rating: 8/10
At last, one to fill the vacuum left by Theatre of Tragedy. And that is regardless of the Finnish brethren. In all fairness, Throes of Dawn should have been perched there ever since their better-known compatriots decided after "Aegis" that they were batcave goths and started chunking out substandard Euro fodder. 2001's "Binding of the Spirit" should have propelled Throes of Dawn to that stellar league, but unfortunately the band fell apart soon after. However, the core of the band, vocalist Henri Koivula and keyboardist Jani Heinola, regrouped in 2003 and assembled a fresh line-up including Jani Martikkala (...and Oceans/Enochian Crescent) to work on a new album. The first thing that hits you with "Quicksilver Clouds" is how much they¹ve mellowed their act. The raspy vocals are kept to a minimum, the dark metal tag sidelined for a gentler, more refined delivery. "Vertigo" has this tinkly, Nightwish-style keyboard intro (is this a Finnish thing?) and in "Ophelia" they have a gorgeous floating ballad. The focus is determinedly on atmosphere and the lush arrangements and piano drops add a lustrous dimension to this band in search of reinvention. A solid, confident comeback.


Gryphon Metal (SWI)
By Dalia "gryphon_spirit" di Giacomo

(www.gryphonmetal.ch) 10 / 10

synopsis - Immense. Impending force and gloomy excellent melodies converge and create a masterpiece

Do you know the excellent "Songs from the Withering" from the Rapture? well "Quicksilver Clouds" from Throes of Dawn is even better. We have the same infinite gloomy emotions and more or less the same way to face music, only Throes of Dawn are more lively and impressive. This is darkness pure, its quintessence.

Sorrow despair and depression deliver together an album highly melodic and harmonic that anyway shows the fierce and impending instinct of a killer. It is an addictive album built on excellent melodies, on excellent atmospheres. It doesn't matter how much you are in a genre: these gloomy severe and harmonic clouds fill up your sky. If you are into Death, you will like this album due to the fact that it is incredibly strong with evil screaming vocals that open the hell. You are into Doom, ah ok, this is for you. You are into Gothic ? you will be in rapture due to the sad emotional melodies able to arouse even cosmic visions and minimalist decadent surmises. You are into Power, more slowly but it will charm you too. Quicksilver too definitely proves it is possible to create a heavy album with elegant synth and piano tones and a great artistic atmosphere. In Throes of Dawn converge the attitude of Before the Dawn, the sensibility of Rapture and the feral vocals of extreme genres. Without sacrificing any headbanging requirements they indeed crush you down and then raise you in madness. The alternation between those outstanding rough dark screaming's (that sometimes are so similar to growlings) and clear vocals is amazing. Nice clear vocals, by the way. Overwhelming mid-paced or uptempo heaviness, embroideries of refined loops and dedicated harmonic piano and synth deliver a real roller- coaster effect, a worm -hole vortex.

Rarely i have listened to such a combination of guitars and gloomy synth to produce such a subtle aggression and such major ecstatic soundscape...and esthetic. Reading then the lyrics it is evident a journey into the soul, moreover some Pink Floyd reminiscences must be not stranger to Throes of Dawn as well as the introspective part of the Rock of the 80's .

This album is also a great Metal judge: indeed the more you are into extreme, the more you can appreciate this release like a revelation. Simply cause Quicksilver Clouds puts your essence under pressure. It is here that you really prove if your psyche is strong enough, if your nerves are strong enough. Classical music works a bit in the same way: it is fully useless to ride Wagnerian Valkyries if you then are not able to suffer from Puccini's disgrace. Avantgarde Music tells us that with "Quicksilver Clouds" the Finns take the music into a totally new and exciting level, well they are right. It is simply true. It is a masterpiece.

All those long dead hours
Frequent time stops
Minutes turn into oblivion
Our voices to mould
Drowned wasps floating
in the chalice of the sweet nectar
all those beautiful moths eaten by flies
in this bizarre carnival
of a life-lasting funeral


What should i say about the nine tracks? I don't know which is the best : they attract you soon and, still not satisfied, they go on growing till they become immense in your mind. Immense this is the word. Sidereal, and fierce, a pleasure that hurts: opener Vertigo is that way. Atmosphere from Amorphis' Tuonela era wander in Transcendence that goes anyway further biting into despair with threatening waves of increasing grasp . Black carbon Snow is a whirlpool of fear and grace. The title- track Quicksilver features screamings suitable in a Black ambience embedded in nostalgic feelings, empowered by a fascinating instrumental part whose scheme reminds of Hotel California . The Destroying Angel is harmony and sadness pure, with such melodious sounds, messengers of the following evil burst. Halo of Flies has much of Doom cadences of desperation, while Ophelia is like the winter, a psycho eclipse, depression and solitude, maybe suicide, it is the cold statue under the rain.

There was something you said
Can´t remember your words
Something about dismay
Didn´t know what to say


Metalreview.com (USA)
By Tim Pigeon

No one does depression like those Finns. Throes of Dawn has been kicking around long enough to release four full-lengths, but have somehow stayed under my radar. Quicksilver Clouds is a hard album to classify, unless you consider .dark metal. to be a legitimate subgenre. They combine gothic atmospherics with the outlook of doom and topping it off with a varied vocal assortment that ranges from droning clean voices to a black metal screech. The keys are mainly ambient, while the guitars are driven by chords. Somber leads like those that The Prophecy would play arise from time to time. When they slow the pace down, Throes of Dawn manage to sound a bit like the Swedes of Tiamat, and maybe even a little like Daylight Dies. All in all, there.s a definite Finnish sound running through this album, more specifically in the guitar work and the occasional keyboard lines that peek through.

Throes of Dawn frequently transition from grating, harsh sections, into dreamier passages with haunting clean vocals that remind me of a livelier Canaan (for those familiar with them). Such is the case on .Hyperion., which rises above the rest on the strength of a wandering lead that carries through the last few minutes of the song. Another fine track in this pattern (sans the long finale) is .Vertigo.. .Transcendence. is the pinnacle of their clean vocal usage, with the drones making up the vast majority of the vocals in this track, and as such, it.s a damn good song. Throes of Dawn would be better served by scaling back on the harsh vocals, which dominate most of the songs on here, and which just get a little unnerving over time. .Transcendence. is the perfect example of how they can keep it heavy, without relying on the screams. This effort is helped by a formfitting production that puts the emphasis wherever it needs to be. The keys are brought out when they have something to add, and the guitars are kept back when they are just filling the silence.

For a voyage through a world of despair and desperation, look into Quicksilver Clouds. The composition is full of depth and detail, and while I feel that certain aspects of their sound should be heavily emphasized, the album remains pretty consistent, and a fulfilling listen overall.


Desibeli.net (FIN)
By Mika Roth

Rating: 4/5
Throes Of Dawn on kuin onkin yhä olemassa, vaikka ehdin jo jossain vaiheessa luulla, että yhtye olisi kuollut ja kuopattu. Miehistövaihdokset ovat olleet matkan varrella melkoisia sitten edellisen Binding Of The Spirit pitkäsoiton, jonka julkaisusta on jo pitkälti yli neljä vuotta. Jäljelle jääneet jäsenet Jani Heinola (koskettimet/kitara) ja Henri Koivula (laulu) ovat kuitenkin saaneet ympärilleen neljä uutta soittajaa ja vanhaa klisettä mukaillen täytyy sanoa, että he ovat palanneet vahvempina kuin koskaan.

Melodista dark metallia luova bändi on onnistunut tällä uutukaisellaan siinä missä yhdeksän kymmenestä yrittäjästä epäonnistuu. Raskaus ja melodisuus on pystytty yhdistämään siten, että kumpikin puoli pääsee tasaveroisesti esille. Linjaus on keventänyt bändin soundia verrattuna entiseen, mutta mielestäni muutokset ovat olleet tällä kertaa vain ja ainoastaan hyvästä. Nyt sävellysten tunnelmat onnistuvat paremmin tasapainoilemaan aavemaisten herkempien hetkien ja raskaampien mättökohtien välillä.

Kitarat ovat väistyneet hieman taaemmas koskettimien tieltä, ja yhdessä nämä soittimet luovat sen yleis-soundin joka nyt määrittelee Throes Of Dawnin tunnuspiirteet. Tämän kaiken ylle laskeutuvat Koivulan vokaalit, joita herra heittää sekä melodisemmin että rankemmin. Laulua on efektoitu välillä voimakkaastikin, voisipa sanoa että hetkittäin hieman liikaakin, mutta mitä useammin levyä kuuntelee sitä paremmin tämäkin puoli tasoittuu. Biisimateriaalista ei heikkoa lenkkiä löydy, ja heti alkuun heitettävä Vertigo määrittää laadun korkeatasoisuuden. Suurin osa kipaleista ei avaudu ihan noin vain, mutta jo muutaman kuuntelukerran jälkeen alkavat koukut upota.

Tämän tyyppisellä raskaammalla dark metallilla on ollut viime aikoina tilausta, joten Throes Of Dawnin paluu ei voisi parempaan aikaan osua. Komeita, tarttuvia kappaleita joista silti löytyy riittävästi myös potkua.

Metal Maniacs (ITA)
By Paola "Mystika" Di Marco

Rating: 9/10

Sorprese di questo calibro sono rare quanto belle. Sorprese: inaspettate per l'appunto, e per questo ancora più gradite. Voglio dire: chi se l'aspettava un disco così prezioso da una band di solo discreta caratura come quei semi-sconosciuti Throes of dawn? Io personalmente conservo un' impolverata copia del loro secondo full length a nome "Dreams of the black earth"… Avete presente quei cd comprati sulla scia dell' entusiasmo suscitato da una recensione particolarmente suggestiva, ma che poi lasciano l'amaro in bocca perché non restituiscono una dose di emozioni sufficiente a ripagare il denaro investito per l'acquisto? E che però non sono nemmeno brutti abbastanza da lasciarti con la coscienza pulita se decidi di rivenderli? Ecco la descrizione di "Dreams…": un album facilmente inquadrabile come goth-black fortemente melodico, ancora aspro e spigoloso per certi versi, ma infarcito già allora di intuizioni (soprattutto per quanto riguarda certe stupende inserzioni di clean vocals) degne di nota. È per queste che il disco in questione non è mai finito nella mia lista di dischi usati in vendita; e devo dire che ora, alla vigilia dell'uscita di questo nuovo bellissimo "Quicksilver Clouds", sono contenta di aver tenuto per me quel secondo ancora acerbo passo discografico dei finlandesi.

Il nuovo disco è semplicemente stupendo. Sinceramente credo che stavolta mi rimarrà davvero difficile descrivere cosa significa "Quicksilver Clouds" senza banalizzare le sue componenti. Mi spiego: a descriverlo in termini musicali / stilistici, questo "Quicksilver clouds" potrebbe sembrare un disco come mille altri, un banale riproporre gli stilemi di certo estremismo sonoro "pentito" e quindi melodicamente imbevuto di malinconia e tristezza infinite. E i clichè ci sono tutti: screaming vocal e chitarre distorte ammorbidite da tante tastiere e da una voce maschile completamente pulita. La solita solfa melansa goth-black? Assolutamente no. Il feeling che evapora da un album come questo è quanto mai intenso e affascinante, e tutto, ma dico proprio tutto, sta perfettamente come dovrebbe nell'economia del disco, e funziona a meraviglia. Dark Metal è la definizione che meglio calza ai finlandesi in questione ora come ora, e mi riferisco in primo luogo all'atmosfera che si respira sorbendo il disco. La voce pulita è in assoluto la perla preziosa dell'album: desolante e rassegnata; ma anche le tastiere svolgono una funzione espressiva fondamentale, insieme alle chitarre, che si tengono si in disparte, ma sottolineano a dovere ogni momento degno di nota con fraseggi semplici quanto vincenti. Mentre gusto in solitudine la desolazione dell' opener "Vertigo" anch'io mi chiedo: "ma cosa c'è di tanto speciale in questa song per riuscire a prenderti cosi tanto?"… e l'unica risposta che so darmi è: la classe. I Throes of dawn del 2004 sono maturati miracolosamente e possono vantare una classe invidiabile, che rende ogni nota di "Quicksilver clouds" una lezione sapientemente impartita, nonché, ovviamente, una somma goduria per le orecchie masochistiche di tutti gli amanti delle atmosfere più oscure e turbate.

Sonos Metallicos (FIN)
By Aki Nuopponen

Rating: 4.5 / 5

Moni on varmasti ehtinyt olemaan huolissaan Throes of Dawnin tulevaisuudesta viimeisen muutaman vuoden aikana, sillä edellisestä vuonna 2000 julkaistusta albumista Binding of the Spirit on kulunut aikaa melkoisesti. Tähän aikaan mahtuu melkoista kaaosta ja välien selvittelemistä yhtyeen sisällä, joten fanien sietääkin kiittää onneaan, että yhtye ylipäänsä selvisi tästä murroksesta suhteellisen ehjin nahoin. Tämän kaiken jälkeen voikin hyvin olettaa, että sekä aika että kokoonpanon muutokset ovat monella tapaa muuttaneet Throes of Dawnin ulosantia ja muutosta on todella tapahtunut aina musiikin ulkoisesta olemuksesta äänimaailmaan asti. Jani Heinola ja Henri Koivula ovat kasanneet uuden bändin kanssa paketin melankolisen tunnelmallista dark-metallia, josta huokuu läpi vahva koskettimien käyttö ja leijailevan progressiiviset suuntaukset. Vaikeuksien kautta voittoon?

Yhtyeen fanien kannattaa varautua melkoiseen soundilliseen pehmenemiseen ja tavallaan erilaiseen harmoniaan, sillä edellisen levyn hyökkäävä tyyli on vaihtunut jälleen tavallaan kypsemmäksi, kosketinpainotteisemmaksi ja tunnelmallisemmaksi. Levyn aloittaa hieno "hittikappale" Vertigo, joka säväyttää yhtä paljon kuin aikanaan näytteinä kuultunakin. Levyn parhaaseen antiin voi lukea myös seuraavana kuultavan konebasson säväyttämän Hollow Reflectionin, mutta eivät perinteisempiä kosketinmelodioita hyödyntävät Transcendencene ja Black Carbon Snow jää paljoakaan jälkeen. Jos alkupää oli vaikeasti avautuvaa, niin itselleni kesti vielä kauemmin saada ote levyn loppupäähän, mutta viimein levyn parhaita anteja yhdistelevä nimibiisi, hitaampi Hyperion, räväkkä The Destroying Angel ja doomahtavin ottein etenevä kokonaan äristy Halo of Flies saivat minusta todellisen otteen, joka ei sitten tämän jälkeen ole hellittänyt. Oikeastaan ainoa hieman liiankin leijaileva ja hieman puuduttava kappale on päätösraita Ophelia, joka ei enää kokonaisuutta häiritse millään tavalla. Throes of Dawn rakensi vaikeasti lähestyttävän, mutta oikein mainion paketin tunnelmallista dark-metallia, joka ei varmasti avaudu kaikille kuuntelijoille koskaan.

Jos levyn kappalemateriaali on vaikeasti avautuvaa, niin soundit ovat sitten se kirjaimellinen pehmittävä ja lähestymistä helpottava puolisko Quicksilver Cloudsista. Kitarat eivät ole pääosassa, mikä saattaa syödä joiltakin hieman tarttumapintaa, mutta harmonian pääelementtinä ovat vokaalien lisäksi monikerroksiset kosketinmelodiat ja ennen kaikkea yhtenäisen pehmeä ja tunnelmallinen äänimaisema, joka toimii tavallaan viimeisenä silauksena albumin kokonaisuudelle. Soundimaailman ja kappaleiden luoma melankolinen tunnelma saattaa olla aluksi hieman yksipuolinen, mutta taatusti monikerroksinen useamman kuuntelun jälkeen, mikä vain lisää kiinnostusta. Toinen varmasti mielipiteitä jakava tekijä on Henri Koivulan laulu, joka on puhtaiden vokaalien osalta todella vaihtelevaa, mutta varmasti joidenkin korviin hieman ärsyttävää lajia. Itselleni tämä laulu oli jollakin kummallisella tavalla mieleen ja tyyli sopii kuitenkin levyn linjaan paremmin kuin hyvin, sillä mistään tasapaksusta vonkumisesta ei ole kyse äänialan yltäessä moneen laitaan. Nämä puhtaat vokaalit yhdistetään vielä kireähköön ärinäpuoleen, jolloin yksipuolisuudesta ei voi enää puhua sanallakaan. Sävellys- ja soittotaidot ovat siis mukavalla tavalla kunnossa, harmonioita osataan sovittaa ja tunnelmia luoda.

Tunnelmallisen dark-metallin ystävänä voin ensimmäisessä kappaleessa esittämääni kysymykseen vastata hyvillä mielin ehdottoman positiivisesti. Quicksilver Clouds ei ole varmasti kaikille sopiva paketti, mutta itselleni tämä avautui totuttelun jälkeen todella hyvin. Aiemmilta levyiltä on uskallettu kehittyä yhä eteenpäin, jolloin Throes of Dawn tavallaan lunasti minun sille asettamani odotukset paremmin kuin osasin kuvitellakaan. Pidin melkoisesti heidän edellisestä albumistaan, joka oli tyyliltään erilainen kuin tämä, mutta uusi tyyli on tunnelmaltaan ja laadultaan sen verran vankkaa, etten voi muuta kuin hykerrellä levyn melankolisten äänimaisemien leijuttaessa minua kohti ulkoavaruutta. Dark-metallin ystäville taatusti tutustumisen arvoinen paketti ja jos kaipaat vahvoja melodioita, melankolista tunnelmaa sekä haasteita, on Quicksilver Clouds todennäköisesti sinun levysi. Ihan kaikille levyä en toki uskalla lähteä suosittelemaan, mutta kannattaa nyt ainakin näytteitä ladata ja testailla miellyttääkö tämän bändin tyyli lainkaan. Osasin odottaa Throes of Dawnilta paljon, vaikka yhtyeen tilanne vaikuttikin epätoivoiselta, mutta silti yhtye yllätti minut ja tarjosi tehokuuntelun jälkeen kiitettävän albumikokonaisuuden.

Throes of Dawn palasi telakalta ja valmisti dark-metallin ystäville hienon albumillisen melankolista tunnelmaa omaavaa vahvaa musiikkia vailla sen suurempia väliinputoajia. Taatusti tutustumisen arvoinen paketti, vaikkei varmastikaan miellytä kaikkia.

+ Kappaleet 1-8 monin eri tavoin tarttuvia ja vankan kokonaisuuden muodostavia.
+ Henri Koivulan monialainen melankolinen laulu yhdistettynä rankempaan lauluun säväyttää monella tavalla.
+ Sekä kosketinmelodioiltaan ja kertosäkeiltään tarttuvia kappaleita.
+ Tunnelma on leijuva, tarttuva ja monikerroksinen.


- Levyltä löytyy muutamia jankkaavia melodioita sekä hieman laahaava päätösbiisi Ophelia.
- Ei taatusti sovi kaikille, joten kannattaa kuunnella näytteitä ennen ostopäätöstä, kuten fiksu ihminen aina tekeekin.


Musiklandet (SWE)
By Henrik Bergsten

Kvicksilver associeras till snabbhet, men finska Throes of Dawns fjärde album bryter inte mot några hastighetsbegränsningar. Melankolisk metal med omväxlande ren och skrikig sång. Inte alls dumt, faktiskt. Ordentligt med volym i hörlurarna och det blir rätt mäktigt ibland.

Låtarna vältrar sig fram i ett ljudlandskap som blir lite väl stråkmättat emellanåt. Bitvis är det fullproppat med svulstiga ackord och pianoharmonier bakom gitarrerna. Lite Paradise Lost-vibbar är det allt.

Men i vilket fall som helst är det väl genomfört och duger gott att låna öronen åt en stund. Melodierna känns självklara och Henri Koivulas skriksång kontrasterar fint mot den välputsade skapelse som resten av bandet presterar.

Silent Scream Webzine (FRA)
By Giorgio Fogliata

Rating: 7.5 / 10

I Throes Of Dawn sono sempre stati una band di confine. Dark Metal molto prima che il termine diventasse di moda, hanno avuto modo di rilasciare negli anni album fortemente emozionali e carichi di tensione e di passione che sfortunatamente sono rimasti un po’ nell’ombra, e non hanno avuto l’occasione di appassionare gli ascoltatori per via delle ragioni imperscrutabili del music business, che a volte innalza agli onori della cronaca band modeste e tiene lontano dal pubblico band che meriterebbero molto di più. Esattamente come i Throes Of Dawn. Ora, a distanza di tre anni dal precedente “Binding Of The Spirit” e dopo un’autentica rifondazione strutturale, che ha necessariamente coinvolto anche buona parte della line-up, i nostri ritornano con quello che è il loro lavoro più maturo e coinvolgente. La musica del gruppo finlandese non è veloce, anzi, i nostri preferiscono costruire atmosfere e segnarle con tempi precisi ed ipnotici piuttosto che pigiare sull’acceleratore. Il lavoro delle tastiere è fondamentale nella costruzione dei brani, mentre le chitarre, sempre e comunque in primo piano, svolgono un ruolo più ritmico che di creazione delle partiture. Il risultato, quindi, rivela atmosfere ariose e complesse, nelle quali le voci in growling e quelle pulite si alternano per sottolineare i momenti e gli stati d’animo, e nelle quali gli altri strumenti si uniscono per dare maggior forza e concretezza ai messaggi dell’animo. “Quicksilver Clouds” è un lavoro intenso, coinvolgente, che si sviluppa come un’unica lunga sinfonia, un lungo e faticoso viaggio introspettivo alla ricerca delle radici più profonde dell’essere umano. Ed è al contempo un regalo prezioso, uno di quei rari album che non ci si stanca mai di ascoltare, ricchi come sono di inventiva e di pathos. Un grande ritorno per una band che merita decisamente il suo posto al sole. Oggi più che mai.


Imperiumi (FIN)
By Antti Klemi

Rating: 8 / 10

Throes of Dawn on kokemassa uutta auringonnousua urallaan. Bändi kävi jo hajoamisen partaalla edellisen vuonna 2000 julkaistun Binding of the Spirit -levyn jälkeen, mutta pitkän suunnittelu- ja sävellysvaiheen jälkeen tämä suomalaisyhtye palaa takaisin hämärän rajamailta tarjoten kansalle yhdeksän kappaletta melankolista dark metallia.

Throes of Dawn on selvästi perustajajäsenien Henri Koivulan (laulu) ja Jani Heinolan (koskettimet) yhtye, ja se kuuluu myös musiikissa. Syntikka -aallot huokuvat vahvasti kappaleiden aalloissa ja Koivulan ilmeikkäät puhtaat lauluosuudet kuten rääkäisytkin veistävät musiikkia vahvasti omaan muotoonsa. Kitarat nousevat vain silloin tällöin pintaan tunnelmoimaan tuoden taustatukea kappaleiden melodisuudelle. Kun tempo pidetään läpi levyn varsin rauhallisena ja levyn nimen mukaisesti äänimaailma tanssahtelee taivaan ja avaruuden sfääreissä, on Quicksilver Cloudsia helppo verrata ainakin jollain tapaa yhtyeisiin kuten Moonspell, Samael, Tiamat ja Nexus Polaris-aikainen Covenant. Etenkin loistavana alustuksena toimiva avauskappale Vertigo voisi olla planetaarisessa massiivisuudessaan Samaelin käsialaa.

Quicksilver Clouds on kuitenkin paljon muutakin. Rauhalliset ja leijailevat tunnelmat tuovat hetkittäin mieleen Pink Floydin ja muut astraalitasoja tavoittelevat progehtavat yhtyeet. Kun Sonic Pump Studioista on levylle loihdittu vielä erittäin pehmeät ja harmoniset soundit, muodostuu Quicksilver Cloudsista helposti lähestyttävä levy, joka virtaa vapaana ja luonnollisesti. Tosin tämä ominaisuus kääntyy muutaman kerran - etenkin levyn loppupuolella - miinukseksi musiikin muuttuessa liian yksitoikkoiseksi vellomiseksi. Toisaalta taas bändin ollessa aggressiivisimmillaan raivo tuntuu hieman päälle liimatulta. Kyse on siis kaksiteräisestä miekasta. Onneksi muutamat sävähdyttävät hetket kuten Transcendencen kertosäe ja Thy Serpentin uhkaavuutta muistuttava Halo of Flies sekä yleensäkin Heinolan lakonisen maalailevat laulut herättelevät hyvin kuulijaa.

Levy osoittaa, että Throes of Dawnin kannatti kerätä voimansa uuteen yritykseen. Bändin musiikissa loistaa vahva visio, joka ei vielä täysin pääse oikeuksiinsa. Tunnelmallisen dark metallin ystäville Quicksilver Clouds on kuitenkin varma sijoitus.

Korroosio


Rating 4.5/5

Moni on varmasti ehtinyt olemaan huolissaan Throes of Dawnin tulevaisuudesta viimeisen muutaman vuoden aikana, sillä edellisestä vuonna 2000 julkaistusta albumista Binding of the Spirit on kulunut aikaa melkoisesti. Tähän aikaan mahtuu melkoista kaaosta ja välien selvittelemistä yhtyeen sisällä, joten fanien sietääkin kiittää onneaan, että yhtye ylipäänsä selvisi tästä murroksesta suhteellisen ehjin nahoin. Tämän kaiken jälkeen voikin hyvin olettaa, että sekä aika että kokoonpanon muutokset ovat monella tapaa muuttaneet Throes of Dawnin ulosantia ja muutosta on todella tapahtunut aina musiikin ulkoisesta olemuksesta äänimaailmaan asti. Jani Heinola ja Henri Koivula ovat kasanneet uuden bändin kanssa paketin melankolisen tunnelmallista dark-metallia, josta huokuu läpi vahva koskettimien käyttö ja leijailevan progressiiviset suuntaukset. Vaikeuksien kautta voittoon?

Yhtyeen fanien kannattaa varautua melkoiseen soundilliseen pehmenemiseen ja tavallaan erilaiseen harmoniaan, sillä edellisen levyn hyökkäävä tyyli on vaihtunut jälleen tavallaan kypsemmäksi, kosketinpainotteisemmaksi ja tunnelmallisemmaksi. Levyn aloittaa hieno "hittikappale" Vertigo, joka säväyttää yhtä paljon kuin aikanaan näytteinä kuultunakin. Levyn parhaaseen antiin voi lukea myös seuraavana kuultavan konebasson säväyttämän Hollow Reflectionin, mutta eivät perinteisempiä kosketinmelodioita hyödyntävät Transcendencene ja Black Carbon Snow jää paljoakaan jälkeen. Jos alkupää oli vaikeasti avautuvaa, niin itselleni kesti vielä kauemmin saada ote levyn loppupäähän, mutta viimein levyn parhaita anteja yhdistelevä nimibiisi, hitaampi Hyperion, räväkkä The Destroying Angel ja doomahtavin ottein etenevä kokonaan äristy Halo of Flies saivat minusta todellisen otteen, joka ei sitten tämän jälkeen ole hellittänyt. Oikeastaan ainoa hieman liiankin leijaileva ja hieman puuduttava kappale on päätösraita Ophelia, joka ei enää kokonaisuutta häiritse millään tavalla. Throes of Dawn rakensi vaikeasti lähestyttävän, mutta oikein mainion paketin tunnelmallista dark-metallia, joka ei varmasti avaudu kaikille kuuntelijoille koskaan.

Jos levyn kappalemateriaali on vaikeasti avautuvaa, niin soundit ovat sitten se kirjaimellinen pehmittävä ja lähestymistä helpottava puolisko Quicksilver Cloudsista. Kitarat eivät ole pääosassa, mikä saattaa syödä joiltakin hieman tarttumapintaa, mutta harmonian pääelementtinä ovat vokaalien lisäksi monikerroksiset kosketinmelodiat ja ennen kaikkea yhtenäisen pehmeä ja tunnelmallinen äänimaisema, joka toimii tavallaan viimeisenä silauksena albumin kokonaisuudelle. Soundimaailman ja kappaleiden luoma melankolinen tunnelma saattaa olla aluksi hieman yksipuolinen, mutta taatusti monikerroksinen useamman kuuntelun jälkeen, mikä vain lisää kiinnostusta. Toinen varmasti mielipiteitä jakava tekijä on Henri Koivulan laulu, joka on puhtaiden vokaalien osalta todella vaihtelevaa, mutta varmasti joidenkin korviin hieman ärsyttävää lajia. Itselleni tämä laulu oli jollakin kummallisella tavalla mieleen ja tyyli sopii kuitenkin levyn linjaan paremmin kuin hyvin, sillä mistään tasapaksusta vonkumisesta ei ole kyse äänialan yltäessä moneen laitaan. Nämä puhtaat vokaalit yhdistetään vielä kireähköön ärinäpuoleen, jolloin yksipuolisuudesta ei voi enää puhua sanallakaan. Sävellys- ja soittotaidot ovat siis mukavalla tavalla kunnossa, harmonioita osataan sovittaa ja tunnelmia luoda.

Tunnelmallisen dark-metallin ystävänä voin ensimmäisessä kappaleessa esittämääni kysymykseen vastata hyvillä mielin ehdottoman positiivisesti. Quicksilver Clouds ei ole varmasti kaikille sopiva paketti, mutta itselleni tämä avautui totuttelun jälkeen todella hyvin. Aiemmilta levyiltä on uskallettu kehittyä yhä eteenpäin, jolloin Throes of Dawn tavallaan lunasti minun sille asettamani odotukset paremmin kuin osasin kuvitellakaan. Pidin melkoisesti heidän edellisestä albumistaan, joka oli tyyliltään erilainen kuin tämä, mutta uusi tyyli on tunnelmaltaan ja laadultaan sen verran vankkaa, etten voi muuta kuin hykerrellä levyn melankolisten äänimaisemien leijuttaessa minua kohti ulkoavaruutta. Dark-metallin ystäville taatusti tutustumisen arvoinen paketti ja jos kaipaat vahvoja melodioita, melankolista tunnelmaa sekä haasteita, on Quicksilver Clouds todennäköisesti sinun levysi. Ihan kaikille levyä en toki uskalla lähteä suosittelemaan, mutta kannattaa nyt ainakin näytteitä ladata ja testailla miellyttääkö tämän bändin tyyli lainkaan. Osasin odottaa Throes of Dawnilta paljon, vaikka yhtyeen tilanne vaikuttikin epätoivoiselta, mutta silti yhtye yllätti minut ja tarjosi tehokuuntelun jälkeen kiitettävän albumikokonaisuuden.


Ars Metallia (FRA)


Qui dit métal gothique finlandais, pense en général à des groupes plutôt « gentils » comme To/Die/For, Sethian, Lullacry, Entwine, HIM, etc etc. Dans ce paysage-là, alors Throes of Dawn fait vraiment tache. Parce que son métal gothique est bien plus dépressif, plus authentique, mais aussi plus violent et révolté que celui de ses compatriotes. Ce quatrième album est sans aucun doute leur meilleur de ce groupe hélas assez peu productif, puisqu’il fête ses 10 ans cette année. On y trouve des guitares lancinantes sur des tempos moyens, des claviers mélodiques, symphoniques très réussis, un chant partagé entre chant clair (bourré d’effets !) et cris black metal, et même de beaux solos psychédéliques échappés de Pink Floyd. Tous les titres sont vraiment poignants, à la fois délicats et pêchus, et méritent toute votre attention,. Cet album évoque un mélange de Katatonia, de My Dying Bride, d’Anathema, de Blazing Eternity et Saturnus. Un album hautement recommandable pour les amateurs de metal glauque et sans paillettes de tous bords !

Gothtronic (NL)


After 4 years Throes of Dawn are back with a new album, Quicksilver Clouds. In the meantime singer Henri Koivula and keyboard player Jani Heinola enforced themselves with 3 new bandmembers (a guitarist, a bass player and a drummer) and it worked out very well for Throes of Dawn; the band sound more organic and the songs sound much tighter. Quicksilver Clouds is by far the best Throes of Dawn release so far, in comparison with their previous albums the band made an enormous progression; the songs are better, the variation is wider than before and the production is finally good. The band went more towards gothic music, mostly due to the clean vocals, although the black metal influences still sound through. But in the sound of Throes of Dawn also bands like HIM and The Sisters of Mercy can be heard. Nonetheless the band have developed their own unique style within gothic metal.

All of the songs are of a very high level with one weak link, "Halo of Flies", which suffers from a nasty effect on the vocals. The first two songs are very much gothrock oriented, have a great chorus and remind me of the better work of Amorphis and Paradise Lost. Fourth song "Black Carbon Snow" is remarkable for it's a black metal oriented song with VNV Nation-like keyboards; it sounds great though. After that it's time for one of the greatest songs on the album, the title song, where melancholy and agression form a perfect symbiosis to end with a beautiful guitar solo. Sixth song "Hyperion" is heavy and gloomy, before Throes of Dawn increase speed and end up with the ballad "Ophelia". Personally I was very surprised by this album and I warmly recommend it to anyone who loves dark melancholy.

The Metal Observer (GER)
By Alex

Wow, it's already been six years that I had my first (and at the same time last) contact with THROES OF DAWN, back then with their second album "Dreams Of The Black Earth". If I remember correctly, it had been pretty melodic and also atmospheric Black Metal, enriched with some clear vocal passages and less heavy than the usual Black metal, hm, so had it been Black Metal still after all? Well, vocally most probably.

Anyways, doesn't matter as we have reached the fourth album by now, titled "Quicksilver Clouds", and they really went all out for this one. With Juha Ylikoski (ROTTEN SOUND), Harri Huhtala (CARTILAGE and VOMITURITION) and drummer Jani Martikkala (.AND OCEANS and ENOCHIAN CRESCENT) the two main men Henri Koivula and Jani Heinola have assembled a really good band around them, for the recordings they bunked up in Helsinki's Sonic Pump Studios and enlisted Tero Kostermaa as engineer. So the ground was set.

And the five gentlemen have a pretty original sound, which sounds excellently on the opener "Vertigo" already, using elements that at times remind me a bit of middle era TIAMAT, with dark vocals, which have a certain rough touch, but without turning into growls, also truly outstanding fully clear vocals (as in the chorus), some keyboards (partly as piano) and an altogether doomy rhythm.

That THROES OF DAWN also master other stuff is shown by the following "Hollow Reflection", where Mr Koivula adds a harsher voice, which contains the Black Metal past. The song also is a good bit faster, with the guitars once more are used more as rhythm instrument, the leads, so to say, are taken over by the keyboards of master Heinola, so that despite the voice the music never gets too heavy. Melodic and atmospheric, though, the composition stays throughout its entire length.

This mix also is kept up in the remaining song, with different emphasis, of course, where I prefer Henri's clear voice by far. But what is great throughout are the brilliant atmospheres and melodies that THROES OF DAWN create here on "Quicksilver Clouds" "Hyperion" should be mentioned as example, as it combines basically everything the Finns stand for in 2004, as well as "The Destroying Angel" excellently combines the two extremes of the title, with aggression as well as dreamy melodies.

An album that is not suited for all listeners, but altogether has a beauty that just captures you and won't let you go for a while. (Online June 18, 2004)

Inferno (FIN)
By Joni

Rating: 8/10

Reilusti viidettä vuotta sitten julkaistu kolmas Throes Of Dawn -albumi Binding Of The Spirit sisälsi harvinaisen monivivahteista ja viihdyttävää dark metallia. Tai niin ainakin luulin ennen kuin sain käsiini Quicksilver Cloudsin, jolla uudelleen henkiin herätelty TOD on kaivanut itsestään esiin entistäkin mielenkiintoisempia elementtejä.

Vaikka bändin miehistöä onkin uusittu raskaalla kädellä ovat vanhat tutut Throes Of Dawnin elementit jääneet elämään bändin tukijalkojen, eli Henri "Kaamos" Koivulan sekä Jani Heinolan toimesta. Kappaleissa ei edellenkään turhaa kiirettä pidetä, melodiat ovat yhä pitkiä ja maalailevia - ja mikä parasta - bändi on onnistunut saavuttamaan uudelle albumilleen täysin omanlaisensa tunnelman. Raskaasta laahauksesta on päästetty irti tyystin ja näin kappaleisiin on saatu aikaan selkeästi aiempaa enemmän tarttuvuutta. Paikoin mieleen tulee jopa muutaman vuoden takainen Entwine. My Sying Bridemaista, vertahyytävää dramatiikkaa bändi puolestaan lietsoo runsaalla puhtaiden vokaaleiden käytöllä. Vaikka vaikutteita on selvästi napsittu sieltä sun täältä, saa Throes Of Dawn kuitenkin uusiutuneen ilmeensä näyttämään vakuuttavan omaleimaiselta sekä kulutusta kestävältä.

Dark metal on selkeä tyylilaji josta Throes Of Dawn selvitytyy voittajien joukossa ja kiitettävin arvosanoin. Quicksilver Clouds on levynä ehdottomasti parasta Throes Of Dawnia koskaan ja ansaitsee kaikessa mielenkiintoisuudessaan vähintäänkin hyvän arvosanan. Eikä olisi lainkaan ihme vaikka kesä jäisi tänä vuonna välistä kokonaan, sen verran tehokkaasti Quicksilver Clouds ympäröivää maisemaa hyytää. Peace, love and understanding.


Amboss Magazine (GER)
By Eller

Es ist einfach ein Hammer, mit welch' genialem Song die Finnen ihr viertes Album beginnen. Der Opener "Vertigo" könnte der direkte Nachfolger von Tiamat's "Whatever That Hurts" vom "Wildhoney" Album sein. Der Düster Track von Throes Of Dawn ist an epischer Breite und Tiefe schwer zu überbieten. Gefangen in "Vertigo" fällt es schwer überhaupt den nächsten Track anzuspringen, denn immer wieder muss man ihn hören, immer tiefer saugt sich der Song in die Gehirnwindungen. Nach diesem Düsterepos wird man von der Band auf moderne Elektro Pfade geführt, d.h. dieser Einfluss ergänzt die melodischen Gitarren vergleichbar mit Ever Eve. War der Gesang im ersten Song noch clean oder growlig, wird er hier elektronisch verzerrt rübergebracht. Zudem drücken Throes Of Danw nach dem eher doomigen Beginn hier etwas auf's Tempo und zeigen nach 2 Songs schon mal, wie reichhaltig ihr Spektrum anno 2004 ist. Die weiteren 7 Tracks befassen sich dann auch weiterhin mit den Wechselspielen zwischen Epik mit kräftigen Gitarren und verspieltem dunklen Elektro. Dabei kommt richtig schöner, nachdenklich machender Dark Metal heraus, der zugleich bekannte Elemente aufgreift, als auch moderne nahezu perfekt integriert. Auch wenn die Songs im hinteren Teil von "Quicksilver Clouds" qualitativ ein klein wenig abfallen, so lohnt sich die Anschaffung schon allein wegen des Openers und den zwei darauf folgenden Songs. So sollte Dark Metal von heute klingen!


Eternal Terror (NOR)


Jada, her har vi endelig et finsk band som styrer unna mainstream finsk metal og takk og lov for det! Throes Of Dawn har vel tidligere vært kjent som et episk black metal band, men har med "Quicksilver Clouds" klart å forme en stil som ikke lett kan settes i bås. Dette har på en måte blitt litt mørk, melodisk doom metal-aktig med mye fine lydlandskap som ofte utfordrer følelsene og sinnet på forskjellige måter. Jeg aner ikke hvor mange ganger jeg har hørt gjennom skiva, men det er på dusinvis - uten at det i et eneste øyeblikk kan bli kjedelig eller overflødig på noe som helst måte. Jeg er veldig glad i denne typen melodisk metal, veldig sorgfull til tider og ikke pga synthbruk, men også veldig bra følelsesladede/stemningsfulle gitarpartier! Det som gjør skiva så bra er ikke bare en ting, men helheten - hvordan alt er sammensmeltet til et atmosfærisk mesterverk! Det er varierende vokal, både klar og grim. Man har keyboard som ikke overdøver noe annet - og ikke minst de vakre pianoarrangementene som pynter på stemningen akkurat perfekt timet. Så har man gitaren da, som siver igjennom på et helt unik nivå med en lyd som rett og slett graver seg dypt inn i ryggmargen og røsker til! 2 låter som begge inneholder alt dette har blitt favoritter på skiva - nr. 5. "Quicksilver Clouds" og nr. 6 "Hyperion", rett og slett prisverdige låter i mine ører. Skal jeg sammenligne dette albumet med noe jeg har vært borti tidligere så må det eventuelt bli siste skiva til Yearning og kanskje noen hint av Anathema "The Silent Enigma" og nyere. Men det er egentlig ikke så veldig sammenlignbart musikkmessig, men heller stemningene. Jeg vil påstå at denne skiva er noe helt unikt i dagens mylder av plagiater og pop metal, hvor de fleste band hermer etter andre band som har fått suksess - hail Throes Of Dawn!


Metal Italia (ITA)
By Luca Pessina

Rating: 7.5 / 10

Chi scrive ricorda sempre con piacere "Dreams Of The Black Earth" e "Binding Of The Spirit" dei Throes Of Dawn, due ottimi lavori usciti sul finire degli anni Novanta passati decisamente in sordina. Il dark metal di questi finlandesi (un tempo un mix di black, melodic death e robusto gothic metal) è sempre stato, a modesto parere del sottoscritto, una delle cose più interessanti partorite in quel periodo dalla scena finlandese. La loro musica era passionale, sognante, evocativa… a tratti persino epica! Non ci si stancava facilmente di ascoltarla ed era stato quindi un brutto colpo apprendere che non molto dopo la pubblicazione di "Binding Of The Spirit" il gruppo si era praticamente sciolto senza aver ottenuto un briciolo di quello che realmente avrebbe meritato. Per fortuna, a distanza di ben tre anni, il vocalist Henri Koivula e il tastierista Jani Heinola (le menti del gruppo) hanno deciso di riprovarci e, con una line up nuova fiammante, hanno dato alle stampe questo "Quicksilver Clouds", il lavoro più progressivo, melodico e forse migliore della loro carriera! La cosa che maggiormente colpisce è lo spazio che oggi si sono ritagliate le clean vocals, molto ma molto più ampio rispetto al passato. La qualità delle stesse è anche migliorata a dismisura mentre lo screaming black, relegato quindi un po' in secondo piano, ha assunto toni un po' meno aspri. La musica, di pari passo, si è fatta maggiormente pacata, ancora più sognante e tastiere-dipendente. I tempi sono sempre medi e le chitarre ora fungono più da accompagnamento che da guida per le song, pur rimanendo comunque giustamente pesanti. Ascoltando pezzi come "Hollow Reflection", "Transcendence", "Black Carbon Snow" e la title track si arriva alla conclusione che forse oggi i Throes Of Dawn non hanno eguali in questo genere: grande ispirazione, grande classe, grandi emozioni. Unico vero neo di "Quicksilver Clouds" è una certa sudditanza, in alcuni passaggi, verso i vecchi Tiamat, ma si tratta comunque di un peccato veniale, che non inficia quasi per nulla il valore dell'opera. Non c'è nient'altro da dire… se avete bisogno di melodia, pathos e oscurità i Throes Of Dawn oggi più che mai fanno al caso vostro: una delle più belle sorprese in campo metal atmosferico uscite da diversi mesi a questa parte!

Lords Of Winter (FRA)
By Matt

Rating: 8/10

Que le temps fût long pour tous les fans de Throes Of Dawn! Le groupe aura donc eu besoin de 4 années pour donner une suite au gigantesque "Binding Of The Spirit" et autant le dire tout de suite, j'attendais celui-là comme rarement j'ai attendu un album. Composé de 9 titres, ce "Quicksilver Clouds" est dans la continuité de son prédecesseur et poursuit l'évolution que le groupe semble suivre depuis ses débuts: proposer quelque chose de moins en moins black et de plus en plus atmosphérique, tout en conservant l'ambiancre triste et sombre propre à Throes Of Dawn. Comme d'habitude avec les finlandais, l'artwork est très beau et la production d'une clareté exemplaire, ce qui à donc pour effet de bien mettre dans l'ambiance dès la première écoute. Pourtant, celle-ci s'est avérée assez douloureuse pour moi puisque plusieurs grosses intérogations me sont rapidement venues: mais où est passé le formidable chant black d'Henri? Mais où sont passés les guitares acoustiques de Jani et la puissante rythmique de Throes Of Dawn? Mais qu'est-ce que c'est que ce chant clair? Vous l'aurez compris, "Quicksilver Clouds" est différent. Bien sûr, il reprend là où le groupe nous avait laissé avec "Binding Of The Spirit" mais il s'avère aussi beaucoup plus expérimental que ce dernier et les parties heavy et atmosphérique ont définitivement prises le dessus sur la touche black originelle. La musique est souvent dénuée de toute agressivité, elle est conduite par des claviers omniprésents et par une dualité chant clair/chant black assez suprenante. Beaucoup déçu par les vocaux clairs de Henri durant les premières écoutes, j'ai aussi eu pas mal de mal à rentrer dans le chant black qui s'avère moins naturel que celui qu'il avait l'habitude de nous offrir. Par contre, une fois la première impression passée et le nombre d'écoutes plus proche de la quinzaine que des 2 ou 3, le véritable génie de Throes Of Dawn réapparait au grand jour. Mélodique, sombre et beau, "Quicksilver Clouds" est un très bon album de Dark Metal atmosphérique qui nous propose un voyage dans les paysages froids du Nord de la finlande, là où la tristesse et la solitude sont à leur paroxisme. Extrêmement bien joué et composé, ce disque est tout en ambiance et au fûr et à mesure qu'on le découvre il se dévoile à nous. Rempli d'émotions pures et belles, "Quicksilver Clouds" propose à la fois des parties totalement atmosphériques avec juste les claviers et la section rythmique et d'autres beaucoup plus puissantes avec de grosses guitares et un rythme plus rapide (enfin attention on a affaire à du Throes Of Dawn ici...). Impossible de ne pas trouver son compte ici lorsque l'on est un minimum fan de belles mélodies et de chant black, chaque morceau étant finalement différent de son prédecesseur: "Quicksilver Clouds" par exemple est vraiment heavy, avec un très long solo sur la fin et des mélodies à faire pleurer alors que "The Destroying Angel" est plus black et du coup plus proche de l'ancien Throes Of Dawn (vous devinerez donc que celui-ci fait parti de mes préférés de l'album). On remarquera aussi que la première moitié du disque est moins bonne et moins intéressante que la deuxième (qui commence à partir du titre éponyme), mais pour le reste, et bien on peut dire qu'encore une fois Throes Of Dawn à réussi son pari: celui de faire ce qu'il veut. Aujourd'hui, après des dizaines et des dizaines d'écoutes, j'avoue beaucoup aimer ce disque et tout ce qui le compose: le chant clair de Henry (même si loin d'être parfait), la version black, les claviers encore plus présents, etc... Sans atteindre le niveau d'un "Binding Of The Spirit", "Quicksilver Clouds" se présente à nous comme la preuve de la résurrection d'un groupe que l'on croyait vraiment mort, et rien que pour ça, j'espère que la majorité de ceux qui liront cette chronique se le procureront. THROES OF DAWN!!!